“Reilun kaupan banaanin ostaminen tuntuu kiinnostavammalta ja vaikuttavammalta kuin se, että meidän yhteisillä varoilla tehdään vuosittain kymmenillä miljardeilla euroilla hankintoja” – Sonja Finér, yritysvastuujärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja

Tämä juttu on kooste puhujatilaisuudesta, jonka Helsinki Think Company järjesti torstaina 5.11.2020 yhdessä valtiovarainministeriön ja Hanselin kanssa. Tapahtumassa neljä asiantuntijaa kertoi, miksi julkisten hankintojen kestävyys on tärkeää ja miten sitä voidaan edistää.

Julkiset hankinnat – mistä on kyse?

Julkiset hankinnat vaikuttavat monen korvaan kaukaisilta, vaikka ne todellisuudessa koskettavat meitä kaikkia. Kasvomaskeista ratatöihin ja puheterapiasta ruohonleikkureihin – julkisia hankintoja tehdään vuosittain noin 35 miljardin euron edestä, ja niiden hiilijalanjälki on noin 8 miljoonaa tonnia*. Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finérin mukaan vastuullisesta kuluttamisesta puhutaan paljon, mutta useimmiten vain yksilötasolla. Harvemmin esille nostetaan yhteisillä varoillamme ostettuja tuotteita ja palveluita, vaikka niillä on valta muokata markkinoita ja sitä kautta meitä ympäröivää maailmaa.

Finérin mukaan julkiset hankinnat ovat paljon enemmän kuin vain tapa ostaa meille tarpeellisia hyödykkeitä. Julkisten hankintojen kautta voidaan tukea tietynlaista yrittäjyyttä ja ohjata markkinoita tiettyyn suuntaan. On täysin meidän käsissämme, mikä tämä suunta on. Jos valtiovarainministeriöltä kysytään, visio on selkeä: Suomi haluaa olla edelläkävijä julkisten hankintojen vastuullisuudessa. Tero Meltti, valtiovarainministeriön konsernipolitiikkayksikön päällikkö, kertoo tänä syksynä julkaistusta kansallisesta julkisten hankintojen strategiasta, jonka myötä hankintoja toteuttavat tahot saavat työkaluja entistä kestävämpien hankintojen tekoon. Toisaalta Meltti myös korostaa, että tavoitteiden asettamisen lisäksi niiden toteutumista on seurattava jämäkästi.

Helpommin sanottu kuin tehty

Tällä hetkellä julkisille hankinnoille asetetut vastuullisuustavoitteet ja -kriteerit täyttyvät vain pienessä osassa hankintoja, Finér toteaa. Esimerkkinä hän mainitsee YK:n yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet, joista huolimatta valtiot ja yritykset eivät vielä kanna vastuutaan. Myös Motivan kiertotalouden johtaja Isa-Maria Bergmanin mukaan standardit, joilla hyödykkeiden kestävyyttä ja vastuullisuutta mitataan, ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta niitä ei aina noudateta. Olemme siis tilanteessa, jossa julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa menestyy usein halvimman hinnan siivittämänä, vaikka vastuullisuuskriteerit eivät täyttyisikään.

Miksi näin on?

Finérin mukaan vain harvoissa hankintatapauksissa vaaditaan riippumattoman tahon todistusta sovittujen kriteerien täyttämisestä, mikä tekee faktojen varmistamisesta vaikeaa. Bergman toteaa myös, että toimittajilla pitäisi periaatteessa olla kyky todentaa esimerkiksi tuotteensa tai palvelunsa ympäristövaikutukset, mutta se ei ole ilmaista. Nämä tekijät asettavat yritykset eriarvoiseen asemaan riippuen läpinäkyvyyden tasosta ja resurssien määrästä.

Hankintojen vastuullisuuden epäonnistuminen on siis monien osien summa. Julkisiin hankintoihin ja sopimusoikeuteen erikoistunut juristi Sanna Kronström (Hankintakumppanit Oy) muistuttaa, että vaikka julkiset hankinnat ovat melko säädeltyjä, hankintalakia ei voi syyttää kaikesta – osapuolten, erityisesti hankkijan arvoilla on merkitystä.

Mitä nyt?

“Ei ole olemassa hopealuotia, joka ratkaisee kaikki asiat” – Sonja Finér

On selvää, että julkisten hankintojen kestävyys ja läpinäkyvyys täytyy voida varmistaa nykyistä paremmin. Meltin ja Bergmanin mukaan hankintojen lähtökohtana tulisi aina olla tuotteiden ja palveluiden elinkaaren merkittävimpien vaikutusten mitattavuus. Toisin sanoen tärkeintä on hankintojen vaikutusten faktapohjainen todentaminen. Juristin näkökulmasta hankintalaki tai -prosessi eivät ole minkäänlainen este vastuullisuuskriteerien täyttymisen varmistamiselle, Kronström lisää.

Paljon on siis kiinni julkisten hankintojen osapuolista: ostajasta ja tarjoajasta.

Bergmanin mukaan tulevaisuudessa julkiset hankinnat tulisi aidosti tunnistaa strategisena, vaikuttavana työkaluna. Kun konkretisoidaan se mitä hankinnoilla todella halutaan saada aikaan, valitaan samalla suunta, johon markkinat ja lopulta yhteiskunta kehittyvät. Finér muistuttaa, että matkalla kohti kestävämpää yhteiskuntaa myös hankkijoiden osaamista ja erikoistumista on lisättävä. Lopulta kyse on myös monipuolisten ja -alaisten tahojen vuoropuhelun merkityksestä, jota Kronström ja Bergmankin peräänkuuluttavat.

Ole osa muutosta

Valtiovarainministeriön HAKA-ideakilpailu on kuratoitu vastaamaan juuri näihin edellä mainittuihin kehityskohtiin. Haastamme kilpaan mukaan kaikki julkisista hankinnoista kiinnostuneet – olit sitten opiskelija, tutkija, yrittäjä tai muuten vain hankintojen kehittämisestä ja paremman tulevaisuuden rakentamisesta innostunut tyyppi. Kestävimmät muutokset syntyvät, kun ihmiset erilaisista taustoista kokoontuvat yhteen kehittämään meitä kaikkia koskevia ratkaisuja.

Käännymme nyt siis sinun puoleesi: Voisivatko tulevaisuuden julkiset hankinnat toimia nykyistä paremmin, jollain toisella tapaa? Miten voimme varmistaa hankintaketjujen ja tarjousten läpinäkyvyyden, vastuullisuuden ja kestävyyden? Miten entistä monipuolisempi ja suurempi joukko potentiaalisia tarjoajia löytäisi julkisten hankintojen pariin?

Käsissäsi on ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaamme ja suomalaisten arkipäivään julkisten hankintojen kautta. Tartu siihen nyt!

Tsekkaa myös puhujatilaisuuden tallenne kokonaisuudessaan alta!

* Suomen julkisiin hankintoihin käytetyn rahasumman näkee esim. kansallisesta julkisten hallintojen strategiasta.

Julkisten hankintojen hiilijalanjäljestä lisää Suomen ympäristökeskuksen sivuilta.

 

Teksti: Maija Leermakers ja Lahja Vierimaa

Kuva: Jonas Simberg