”Opi mallintamaan liiketoimintasi ekosysteemi!” 

    ”Liity osaksi alueesi startup-ekosysteemiä ja menesty!” 

”Miten tuoda yrityksellesi lisäarvoa business-ekosysteemin kautta?”  

‍

Urrrgh. Taas on taloustiede ominut sanan, jolla jo oli selvä paikka ja tarkoituksensa tässä maailmassa. Eikö viatonta luontoa voida jättää rauhaan edes käsitteiden tasolla?
Ilmeisesti ei, kun on kyse ihmisen halusta alistaa, omistaa ja liiskata alleen kaikki mitä valo koskettaa.  

Käsitteiden appropriaatio on röyhkeä tapa hajottaa ja hallita todellisuutta. Ja siihenhän taloustiede pyrkii: valtaamaan maailman niin kuin ei muuta olisikaan kuin raha ja kaikenkarvainen kaupustelu. Ekosysteemin käsitteen omimisen kautta taloustiede riistää tieteellisesti perustellun kodin meressä kelluvilta kilpikonnilta ja orangeilta sademetsissä.

Ala-asteella opetettiin, että ekosysteemi on elinympäristö, jossa eri eliöt kilpailevat resursseista, toinen toisiaan hyödyntäen ja hyödyttäen. Ekosysteemi muodostui lokeroista, joissa jokaisella eliöllä oli roolinsa ja paikkansa elämän tiellä. Ekosysteemit käsitettiin siten kupliksi, suljetuiksi systeemeiksi, jotka ylläpitivät itse itseään ja luontaista kiertoaan. 

Kuin salama kirkkaalta taivaalta opetussuunnitelmaan ilmestyi kasvihuoneilmiö. Meille kirkastui, että ekolokerot ovat perustavanlaatuisesti
yhteydessä toisiinsa – kaikki on yhteydessä kaikkeen. Tuli globalisaatio ja hetken kuluttua asenneilmastonmuutos. Lokerot murenivat ja niiden tilalle levittäytyi ekosysteemien verkosto. Heureka, maapallo onkin yksi iso kupla – ja kuplan pinnan läpäisevä aurinko hiillostaa vaarallisesti sen kaikkia asukkaita.

Nyt tuon pinnan alla kuohuu ja pöhisee, koska me todella tarvitsemme hedelmällisiä ideoita ja uutteria ajatusten pöllyttäjiä, jos haluamme ekosysteemien säilyvän ja energioiden virtaavan flowna jatkossakin.  

Business-maailmassakin on huomattu, että ekosysteemiajattelussa on voimaa. 2000-luvulla keksittiin verkostoituminen: yhteistyö toisten kanssa kannattaa aina! Nykyään ymmärrys yhteistyön merkityksestä on jo menestyksen elinehto. Liiketalouden ekosysteemiajattelussa yritysyhteisöstä löytyvät resurssit pyritään ottamaan huomioon ja hyödyntämään tehokkaasti. Tavoitteena on, että kaikki osapuolet hyötyvät yhteisöstä itselleen sopivimmalla tavalla, eikä samaa asiaa tehdä kahta kertaa. Kyynärpäätaktiikkaa järkevämpää on huomioida muut ekosysteemin jäsenet ja solmia suhteita.

Puhtaasti vahvimman yksilön selviytymiskamppailun aika saattaakin olla ohi. Torahampaiden väläyttelyn sijaan nyt on pakko kommunikoida, minglata, viestiä suu vaahdossa ja pitchata kuin viimeistä päivää heti kun joku vain ennättää kuuloetäisyyden päähän. Metsä ei vastaa, jos sinne ei huuda. 

Tavallaan ekosysteemiajattelun saapuminen liike-elämään saattaa siis olla positiivinen asia; se tarkoittaa yhteisten tavoitteiden etsimistä, yhteistyötaitojen arvostamista työkulttuurissa ja parhaimmillaan se vähentää hierarkkisuutta ja lisää läpinäkyvyyttä. Yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen tähtäävä yrittäminen tutisuttaa liike-elämän totuttuja rakenteita ja lokeroita. 

Ekosysteemien kaltaiset käsitteistyksemme luonnosta heijastelevat aina käsityksiämme yhteiskunnasta ja ideologioista. Sanoilla on valtaa. Ajatuksia pallottelemalla voidaan muotoilla uudenlaista ymmärrystä maailmasta ja ihmisen suhteesta siihen; kuplat on aina tehty puhkaistaviksi. Koska meillä ihmisillä on kieli, on meidän suunnattava jatkuvasti kohti uusia merkityksiä. 

‍

Nykyään Opetushallituksen verkkosivuilta löytyy opettajia varten laadittu opetusmateriaali “Luovasti luonnonvaroista”. Materiaaleissa luonnonvaroista kehotetaan puhumaan esimerkiksi ekosysteemipalveluina, joiden ajatellaan tuottavan ihmisille ilmaiseksi aineellista ja aineetonta hyötyä.
Ilmaiseksi? Mikä palvelu se sellainen on, joka on ilmainen? Palvelus?
Voiko tästä päätellä, että meidän on pian määriteltävä uudelleen ja luovasti myös sana “ilmainen”.
Ojasta allikkoon. 

‍

‍

Kuva: Jolanda Kerttuli