Psykologian alalla yrittäjyys on todennäköinen urapolku. Se voi olla ammatinharjoittajana  toimimista, konsultointia liike-elämässä tai ihan uudenlaisen yrityskonseptin luomista. Usein se  voi olla merkityksellinen tapa toteuttaa omaa visiota ja auttaa muita saaden aikaan positiivista  yhteiskunnallista muutosta. Nykyään myös psykologeille on tarjolla ohjelmia ja yhteisöjä, joissa  yrittäjyyttä ja yrittäjähenkisyyttä voi harjoitella ja saada siihen sparrausta. Tällaisia ovat  esimerkiksi Psykologit Yrittäjinä -tapahtuma sekä PsyHack, jossa psykologit ja psykologiasta kiinnostuneet ideoivat, miten psykologista osaamista voidaan hyödyntää tulevaisuuden työelämässä.  

Yrittäjäksi ajautui myös Salla Ibrahim, joka on Laavu Performancen Co-Founder ja psykologi. Salla jätti leipätyönsä peliteollisuudessa tavoitellessaan unelmaa yrittäjänä yhdessä miehensä Rami Ibrahimin kanssa. Heidän yrityksensä tarjoaa valmennusta vaativassa ja paineistetussa ympäristössä työskenteleville johtajille. 

‍

Salla, oliko yrittäjyys sinulle kuinka tuttua ennen kuin lähdit itse yrittämään? 

Olen hotelliyrittäjän tytär ja aina luvannut itselleni, että yrittäjää minusta ei koskaan tule. Olen nähnyt niin läheltä, mitä se voi olla. Mutta ehkä minulla on aina ollut jonkunnäköistä  yrittäjähenkisyyttä, ja olen jossain määrin tiennyt että yrittäjyys voisi sopia minulle. Yrittäjyys oli  kuitenkin tuttua jo omasta perheestä, mutta en ole opiskellut yrittäjyyttä, eikä se ole ollut varsinaisesti urahaave tai selkeä suunta, että kyllä se vähän varkain lopulta tapahtui. 

‍

Mikä sai sinut vaihtamaan aiemman palkkatyösi ja heittäytymään kokopäiväisen yrittäjän  saappaisiin? 

Ennen yrittäjyyttä olin Ubisoft RedLynxillä hommissa talent development -roolissa, jossa vastasin muun muassa koulutuksesta ja esihenkilöiden kehittymisestä. Sitten sattumalta tutun tutun kautta pyydettiin jeesaamaan yhteen keissiin, johon tarvittiin osaamistani: olen psykologi ja minulla on asiantuntemusta dynaamisista organisaatioista. Tätä keissiä varten pistin oman toiminimen pystyyn, ja tästä  keissistä minulle jäi sitten valmennusasiakas. Sitten pikkuhiljaa alkoi sana kiertää ja itsellänikin alkoi aivot raksuttaa ja ideoita tulemaan oman tekemisen konseptoinnista ja eteenpäin viemisestä. Jossain vaiheessa siirryin nelipäiväiseen viikkoon palkkatöistä ja aika nopeasti tuli sellainen olo, että nyt on niin paljon työsarkaa, että parempi jättää palkkatyöt pois. Irtisanouduin palkkatöistä kokonaan ja siirryin ammatinharjoittajaksi, kunnes sitten myöhemmin perustin yhtiökumppanini kanssa osakeyhtiön. Yrittäjyyteen siirtyminen oli siis vähän sellainen vaiheittainen tapahtumakulku. 

‍

Mikä sinua motivoi yrittämisessä eniten? Onko se maine ja mammona? 

Yrittäjyydessä varmaan eniten motivoi sellainen oman kädenjäljen näkeminen ja se, että saa rakentaa sen näköistä, mihin itse uskoo ja mikä on omien arvojen mukaista ja tuntuu itselle merkitykselliseltä. Eli sellaisen rakentaminen, joka tulee omista lähtökohdista ja arvoista käsin. Se on varmaan kaikista motivoivinta, mutta toki myös se, että meidän yrityksessä, meitä alkaa olemaan jo mukavankokoinen tiimi, niin tiimin kasvun näkeminen ja ihmisten johtaminen ja heidän eteenpäin vieminen on itselleni ainakin tosi motivoivaa. Ylipäänsä organisaatiokulttuurit ovat minulle aina olleet tosi lähellä sydäntä, niin tässä sitä pääsee tekemään kädet savessa ja ihan itse rakentamaan. 

Ei ainakaan maine ja mammona. Sanoisin, että on varmaan helpompiakin tapoja tehdä mainetta ja mammonaa kuin kasvuyrityksen perustaminen ;). 

‍

Onko psykologin tutkinto antanut sinulle hyvän pohjan yrittäjyyteen? 

Täytyy sanoa, että aika huonot. Valmistuin 2014 Turun yliopistosta psykologiksi, ja ei ainakaan siihen aikaan kun itse opiskelin, puhuttu yrittäjyydestä sanallakaan tutkintoaikanani. Kävin myös kauppiksessa johtamisen opintoja, mutta lähinnä oikeastaan työelämässä olen oppinut yrittäjyyteen liittyviä asioita. Toki tilanne on jo vähän parempi, sillä on Psykologit yrittäjinä -ohjelma ja PsyHack ja muita yhteisöjä, joissa yrittäjyyttä korostetaan, mutta ei ainakaan  opiskeluaikanani perus yliopistotutkinto valmistanut yrittäjyyteen. Jopa päinvastoin: yksityiselle liiketoimintapuolelle psykologiksi menoa katsottiin vähän pitkin nenänvartta. Oletuksena tuntui olevan tutkijan tai mielenterveyden ammattilaisen työ. Onneksi maailman on kuitenkin vähän muuttunut.

‍

Tarvitseeko yrittäjän sietää painetta? 

Hyvä kysymys. Se varmaan riippuu aika paljon siitä, että minkälaista yrittäjyyttä harjoittaa, sillä  sitäkin on niin monenlaista. Voi olla yksinyrittäjä, ammatinharjoittaja, tai voi olla parin ihmisen konsulttibisnes, minkä ei tarvitse edes olla paineistettua. Meillä on sijoittajia mukana sekä työntekijöitä, joista työnantajana olemme vastuussa, niin se paine on meillä totta kai kasvanut. Siihen voi tosin jossain määrin itse vaikuttaa, että kuinka paineiseen tilanteeseen yrittäjänä itsensä laittaa, mutta kai se on niin, että yrittäjyyteen aina liittyy jonkinlainen riski. Siihenhän yrittäjyys perustuu, että otetaan riskiä ja toivotaan, että se jossain vaiheessa maksaa itsensä takaisin. Kyllähän se vaatii jonkunnäköistä paineensietokykyä, mutta niin kuin sanoin, niin yrittäjyyttä voi harjoittaa monella eri tavalla. 

Esimerkiksi meidän tapauksessa; me ollaan kasvuyritys, meillä on omaa rahaa liossa, eikä maksettu ensimmäiseen vuoteen itsellemme palkkoja ollenkaan. Meillä on myös sijoittajia, joiden tahoilta tulee tietynlaista painetta, mutta kuitenkin ihan eri tavalla kuin VC-rahoitteisissa startupeissa. Ollaan laskettu, että meidän paineensieto- ja stressinsietokyky on tämäntasoinen, ja me halutaan nukkua yömme suhteellisen hyvin kuitenkin. 

‍

Mikä auttaa sinua sietämään painetta ja riskiä, josta juuri äsken puhuit? 

Oma työnohjaus on tärkeää. Meillä on yritys yhdessä aviomieheni, kanssa, niin me ollaan käyty yksilötyönohjauksessa ja nyt myös parityönohjauksessa. Hallitustyöskentely on meille tärkeää ja se on meille toimitusjohtajina sellainen ulkopuolinen instituutio ja porukka, johon voi sitten nojata ja saada sparrausta. 

Tärkeää on ihan perus itsensä kuuntelu, pysähtyminen ja jatkuva reflektointi siitä, että miksi tätä tekee ja onko tämä edelleen omien arvojen mukaista ja palveleeko tämä kokonaiselämän hyvinvointia. Myös loma-ajoista ja tarpeellisesta vapaa-ajasta kiinnipitäminen on tärkeää. Eli ihan perusjutut siis.

‍

Mikä yrittäjyydessä on kaikista parasta? 

Ehkä vähän samat asiat, jotka yrittäjyydessä motivoi. Yrittämisessä on valtava vapaus, mutta toisaalta se voi olla myös lukitsevaa; siinä pitää olla aika tarkkana. Niissä kohdissa, joissa tulee vähän sellainen ikävä kiristävä tunne, että ei helvetti, nyt ei ole enää kivaa, ja eikä tämä aina ole  kivaa, niin me muistutetaan itsellemme, että me ollaan tässä tilanteessa ihan vapaaehtoisesti. 

Sitten myös se merkityksellisyys siitä, että saa rakentaa ja tehdä sellaista bisnestä, minkä itse uskoo oikeaksi ja millä uskoo olevan positiivinen nettoimpakti tähän maailmaan, niin se on itselleni ainakin tosi tärkeä asia. 

‍

Entä mikä on kaikista ikävintä? 

Mikähän voisi olla ikävintä. Varmaan sellaiset ikävät päätökset, joita joutuu tekemään. Mitä isommaksi kasvetaan, sitä enemmän tulee sellaisia tilanteita, joissa joutuu tekemään vaikeita, ikäviä päätöksiä, joista esimerkiksi koeaikapurut tai jotain muuta tällaista. Toki myös sellainen epävarmuuden sieto tietyllä tavalla. Joskus epävarmuus on todella ikävää: markkinat on mitä on  ja yhtäkkiä Venäjä hyökkää Ukrainaan, ja saattaa joutua miettimään, että pystyykö maksamaan itsellensä palkkaa seuraavassa kuussa. Onneksi itsellä ei ole ollut tämän traagisempaa vielä, mutta joutuu kuitenkin pohtimaan tällaisia asioita, joita perus palkkatyössä ei välttämättä joutuisi pohtimaan.  Mutta kyllä me plussalla ollaan ehdottomasti! 

‍

Onko jokin yllättänyt sinut täysin, jos mietit polkuasi yrittäjäksi ja yrittäjänä? 

Ei kyllä mikään ole yllättänyt sillä tavalla täysin. Kuten sanoin aiemmin, niin olen luvannut, ettei minusta ikinä tule yrittäjää, kun on nähnyt sen, mitä se voi pahimmillaan olla ja miten se työ voi  imaista mukaansa ihan täysin. Ehkä juuri se, ettei yrittäjyyttä tarvitse tehdä sillä tavalla, on yllättänyt eniten. Voi myös olla yrittäjä, rakentaa jopa kasvuyritystä, ilman, että tekee 24/7 töitä koko ajan. Tämä on ollut meille alusta asti tärkeää; yritystä ei pidä tehdä oman henkensä tai terveytensä kustannuksella.

Mutta mietin tuota kysymystä, kun sen lähetit minulle, ja yritin miettiä, mitä olen oppinut itsestäni.  En ole ikinä pitänyt itseäni perfektionistisena, mutta kun tekee itselle niin merkityksellistä ja  tärkeää asiaa, niin huomaakin, että sitä rupeaa tekemään aika pieteetillä. Ihmisten johtamisen  suhteen huomaan olevani armoton itselleni; sitä kokee, että pitäisi olla täydellinen roolissaan. Olenkin oppinut siis, että minussa on tällainen pieni täydellisyyden tavoittelija, mitä tulee yrittämiseen. 

‍

Tekisitkö jotain toisin? 

Niin, tekisinkö jotain toisin. En kyllä – tosi vaikea kysymys! Varmaan kertoo siitä, etten ole ottanut tarpeeksi riskejä tai en ole tehnyt tarpeeksi virheitä. On varmaan jotain, mitä voisi tehdä toisin paremmalla kokemuksella, mutta tässä kohtaa en vielä sellaista keksi. 

‍

Mitä sanoisit yrittäjyyttä miettivälle henkilölle? 

Sanoisin, että älä pelkää pyytää apua ja avata suuta.Kaikkea ei tarvitse osata itse eikä yksin, vaan päinvastoin paras tapa on nojata muiden osaamiseen. Ei kannata odottaa sitä, että olisi valmis tai osaisi kaiken täydellisesti. Lähtee rohkeasti ja luottaa siihen, että kyllä yhteisö ja ympärillä olevat ihmiset kannattelevat ja auttavat eteenpäin. Tämän olen oppinut yrittäjyydestä ja muista yrittäjähenkisistä ihmisistä; sieltä löytyy paljon tukea ja sparrausapua ja halua auttaa. Siihen kannattaa tukeutua! 

‍

Kiitos Salla haastattelusta!

‍